Käytännössä tämä on jatkoa edelliseen tekstiin. Budapestista otettiin se juna, jossa piti olla ravintolavaunut ja kaikki huvit Ljubljanaan perjantaina 18.7.2014. Eipä ollut huveja eikä ravintolavainua, mutta viskipullon, muutaman oluen, hyvän seuran ja lomafiiliksen avulla päästiin perille perjantai-iltana.
Tässä kohtaa kirjoittaessani Firefox on kaatunut kahdesti hukaten usean kappaleen tekstiä. Miksi?!!?
Ljubljanassa majapaikkana oli tuttu hostelli Celica, joka on vanha vankila. Sellit on muutettu huoneiksi, kaikki eri suunnittelijoiden ja jonkin teeman mukaan. Meillä oli pyöreä sänky melkein huoneen katossa keskellä. Enpä ole ennen nukkunut pyöreällä tyynyllä :)
 |
| Sänky katossa. |
 |
| Eka olut Sloveniassa, aijai. |
Käytiin vielä nauttimassa oluet hostellin viereisessä korttelissa, jossa kaupungin nuoret ja vähän vanhemmatkin kokoontuivat juhlimaan. Korttelissa oli useita baareja ja klubeja, kaikissa avoimet ovet yökerhoja lukuun ottamatta. Porukkaa hengaili pihalla pääosin juopotellen ja istuskellen, oluen sai hakea mistä tahansa parin euron hintaan ja sen kanssa sai kulkea vapaasti missä tahansa, myös toiseen baariin sisään! Tuntuipa hullulta näin suomalaiseen holhoukseen tottuneelle. Kukaan ei myöskään örveltänyt tai tapellut, kuten meillä Suomalaisilla on tapana. En näe tämän onnistuvan Suomessa ikinä, ikävä kyllä.
Mentiin nukkumaan, oli kuuma. Huoneessa oli varmasti yli 30 astetta, ilma ei vaihtunut ja lisäksi nukuttiin katon rajassa :) Hieman huonosti nukutun yön ja aamupalan jälkeen lähdettiin takaisin juna-asemalle ja kohti Most Na Socia.
Ollaan junailtu tosi paljon meidän reissuilla ja tälläkin kertaa kilometrejä junalla tuli kerrytettyä aika reilusti. Hyvänä puolena junailussa on aina se yleinen rento reissufiilis ja maisemat, negatiivisena puolena ainakin etelä-euroopassa on vähän sinnepäin olevat aikataulut ja ajoittainen kuumuus. Tosin aika tuurista tuntuisi olevan kiinni. Tällä kertaa ei ajoittaista aikataulusekoilua pahempaa osunut kohdalle (paitsi tietty se puuttuva ravintolavaunu!)
Most Na Soci on Slovenian alppien tuntumassa oleva pieni kylä, jonka nimi minun slovenian kielitietämyksellä tarkoittaa siltaa Socan päällä (most tarkoittaa siltaa, siitä olen varma). Asukkaita on joitakin satoja ja kylässä on tosi seesteinen ja rauhallinen fiilis. Tunnusmerkkinä on varmastikin Soca-joki, jonka purppura vesi on jotain niin hienon näköistä, että sitä eioikein voi edes sanoin tai kuvin selittää.
Slovenian maisemat yleensäkin pohjoisemmassa ovat jotain todella huikeata, pieniä sympaattisia kyliä ja kirkkoja on ripoteltu ympäriinsä. Paljon korkeuseroja, vehreätä luontoa, jokia, puroja, vuoria. Kaikki jotenkin iskee täällä paikassa niin, että kaipuu takaisin on tätäkin kirjoittaessa varsin kova.
Oikeastaan voisin dedikoida seuraavan kuvatulvan vain maisema ja fiiliskuville.
Viikko asuttiin omassa villassa ihan kylän keskustassa. Ystävystyttiin baarin omistajan kanssa, käytiin jokilaiva-ajelulla, luonnonpuistossa, vuorilla, kävelyillä ja ajeltiin vanhan tutun taksipenan kanssa festareille päivittäin. Vaikka oltiinkin festarireissulla, ehdittiin myös paljon muuta. Aika toki loppui kesken, kuten aina näin jälkikäteen ajateltuna, mutta jäipä sinne mahdolliseen ensi reissuunkin vielä temppuja hihaan.
Koska nämä tekstit tuppaa venymään ihan liian pitkiksi, lopetan jo tähän. Slovenia ja Metaldays, mitäs sitä kesäänsä muuta kaipaisikaan! Sloveniasta noin yleensä ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Tänne palaamme vielä, aivan varmasti. Vuodesta en vielä uskalla sanoa.
Tulipa muuten vielä mieleen, että Sloveniassa ollessa satoi aika paljon. Reissusta jääneeseen fiilikseen sillä ei tosin tunnu olevan merkitystä, sillä sateen muistin vasta tässä loppumetreillä.
Suuri kiitos kuuluu myös kanssamatkaajille, ootte huippuja!
Ollaan junailtu tosi paljon meidän reissuilla ja tälläkin kertaa kilometrejä junalla tuli kerrytettyä aika reilusti. Hyvänä puolena junailussa on aina se yleinen rento reissufiilis ja maisemat, negatiivisena puolena ainakin etelä-euroopassa on vähän sinnepäin olevat aikataulut ja ajoittainen kuumuus. Tosin aika tuurista tuntuisi olevan kiinni. Tällä kertaa ei ajoittaista aikataulusekoilua pahempaa osunut kohdalle (paitsi tietty se puuttuva ravintolavaunu!)
Most Na Soci on Slovenian alppien tuntumassa oleva pieni kylä, jonka nimi minun slovenian kielitietämyksellä tarkoittaa siltaa Socan päällä (most tarkoittaa siltaa, siitä olen varma). Asukkaita on joitakin satoja ja kylässä on tosi seesteinen ja rauhallinen fiilis. Tunnusmerkkinä on varmastikin Soca-joki, jonka purppura vesi on jotain niin hienon näköistä, että sitä eioikein voi edes sanoin tai kuvin selittää.
Slovenian maisemat yleensäkin pohjoisemmassa ovat jotain todella huikeata, pieniä sympaattisia kyliä ja kirkkoja on ripoteltu ympäriinsä. Paljon korkeuseroja, vehreätä luontoa, jokia, puroja, vuoria. Kaikki jotenkin iskee täällä paikassa niin, että kaipuu takaisin on tätäkin kirjoittaessa varsin kova.
Oikeastaan voisin dedikoida seuraavan kuvatulvan vain maisema ja fiiliskuville.
Viikko asuttiin omassa villassa ihan kylän keskustassa. Ystävystyttiin baarin omistajan kanssa, käytiin jokilaiva-ajelulla, luonnonpuistossa, vuorilla, kävelyillä ja ajeltiin vanhan tutun taksipenan kanssa festareille päivittäin. Vaikka oltiinkin festarireissulla, ehdittiin myös paljon muuta. Aika toki loppui kesken, kuten aina näin jälkikäteen ajateltuna, mutta jäipä sinne mahdolliseen ensi reissuunkin vielä temppuja hihaan.
 |
| Meidän takapihalta |
Tulipa muuten vielä mieleen, että Sloveniassa ollessa satoi aika paljon. Reissusta jääneeseen fiilikseen sillä ei tosin tunnu olevan merkitystä, sillä sateen muistin vasta tässä loppumetreillä.
Suuri kiitos kuuluu myös kanssamatkaajille, ootte huippuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti